Lauhan blogi: Mistä motivaatio?

Lauha Halonen

Alkuvuosi on monelle uuden vuoden lupausten lunastamisen koe-aikaa. Joku onnistuu, toinen ei. Epäonnistumista usein seuraa lannistuminen ja uusia lupauksia tehdään pahimmillaan vasta vuoden lopussa. Itse uskon etenkin yleisen hyvinvoinnin saralla ympäri vuoden jatkuvaan tilannekartoitukseen ja jatkuvaan tavoitteiden ja keinojen päivittämiseen etenkin yleisen hyvinvoinnin saralla. Jos repsahduksia omista toiveista tulee, ei niistä siis kannata lannistua. Joka päivä ja joka viikko on mahdollisuus valita niiden asioiden tekeminen, joita haluaisi tehdä. Toisaalta omaa motivaatiotaan voi aina päivittää, toisaalta harrastusten roolia on toisinaan hyvä tarkastella suhteessa vallitsevaan elämäntilanteeseen. Kynsin hampain ei kannata pitää kiinni sellaisesta, joka ei palvele tarkoitustaan, vain sen takia, että ”näin olen päättänyt tai aina aiemminkin tehnyt ”. Voi olla myös syytä päivittää harrastuksia elämän kokonaiskuvion mittakaavassa. Lueskelin syksyllä hermoston toiminnasta ja tajusin, että sekä burn-out että ns. ylikunto ovat kummatkin hermoston ylikuormitustiloja. Näiden ääripäiden kautta on hyvä muistaa, että jos elämäntilanne on poikkeuksellisen kuormittava, kannattaa harrastuksissa ihan oikeasti höllätä, jotta palautumisellekin on mahdollisuus.

Olen pohtinut näitä asioita viime aikoina aika paljonkin. Aloitin muutama vuosi sitten IDEALfitillä treenaamisen osana ammatillista, jooganopettajan kehonhuoltoa, eli laskin sen työksi. Koska kuitenkin teen aika paljon kaikenlaista työtä, motivaatiopula alkoi vaivaamaan jossain vaiheessa, koska laskin jopa lempitunnillani käymisen työ-velvoitteeksi kunnes muistin, että käyn naru-tunneilla, koska itse asiassa pidän lajista ja ohjaajasta, ja tärkeimpänä: tunneilla käyminen on hauskaa. Uutta motivaatiota löytyi siis valtavasti yksinkertaisesti näkemystä päivittämällä, ja kehonhuolto sai elämässäni jälleen harrastuksen statuksen. Kun näin olin jälleen saanut ilolla lempituntini osaksi viikko-ohjelmaani, pidin siitä kiinni myös sellaisina päivinä, jolloin olin esimerkiksi kantanut koko päivän raskaita muuttolaatikoita. Kerranhan se menee, mutta kun muutto uusine kuvioineen ja kuormituksineen kesti ensin useamman viikon ja sitten toinen muutto tuli heti uudestaan eteen kolmen kuukauden sisään, totesin, että nyt on aika laittaa treenilenkkarit hetkeksi hyllylle ja palata, kun elämäntilanne sen jälleen sallii. Jooga toki on elämässäni aina mukana.

Kun laatikot on taas jälleen kannettu ja lähes purettu, ja arki rullaa normaalikuormituksella, on jälleen mahtavaa palata salille. En malta odottaa, että pääsen testaamaan uutta kehonpaino-treeniä!

Joel_Timonen