Sairastaminen ja treenaaminen

Lauha Halonen

Tänäkin syys-talvi-kautena on todella monia ihmisiä vaivannut sitkeä flunssa, joka ei meinaa oikein koskaan loppua. Makasin itsekin kaksi viikkoa sängyn pohjalla ennen joululomaa (ja saman verran kesälomalla) joten aihepiiri on tuttu. Vaikka lepo voi olla joskus ihan tervetulluttakin, liikkuvia ihmisiä sairastelu ärsyttää tuplasti, sillä treenaamaan ei kipeänä voi lähteä. Kun keho ja mieli on tottunut liikkumiseen, on liikkumattomuus melkein yhtä tuskallista kuin itse sairaus oireineen. Maltti on silti valttia, kyllä ihmiset nykyään tietävät sairaana treenaamisen vaarat. Tuskin kukaan haluaa ottaa itselleen ikävien jälkitautien kuten sydänlihastulehduksen riskiä! Eikä kunto edes kasva kipeänä liikkuessa, kun elimistö koettaa parantaa itseään.

On aina olemassa ihmisiä, jotka treenaavat vaikka pää kainalossa, kun taas joku toinen jää kotiin jo ensimmäisten mahdollisten flunssan oireiden ilmaannuttua. Kultainen keskitie toimii hyvänä ohjenuorana, ja on tärkeää kuunnella omia tuntemuksia. Jopa lääkäreiltä on usein vaikeaa saada sen tarkempaa ohjetta. Joskus olen toki saanut sellaisenkin ohjeen, että yhtä kauan pitäisi välttää hikoiluun asti liikkumista kun on ollut sängyn pohjalla tai kuumeessa. Kun on aika taas palata normaaliin harjoitteluun, tuntee liikkeelle lähtiessä, että nyt taas jaksaa.

Oma näkemykseni on nykyään se, että oikein puolikuntoisena on kaikkein tärkeintä levätä ja paljon. Aina en ajatellut näin, mutta virheistä oppii. Leväten tervehtyminen on nopeampaa. Toisaalta ylivarovaisuuskaan ei ole aina paras ratkaisu: esimerkiksi nuhaisuus ei ole välttämättä este liikkumiselle, kanssaliikkuvat huomioon ottaen tietenkin. Aina voi liikkua rauhallisemmin. Kevyt, kehoa avaava liike helpottaa oireita ja saattaa jopa pitää tuloillaan olevan flunssan poissa. Kevyempikin liikunta saa kehon erittämään hyvänolon hormoneja, ja itse ainakin uskon hyvänolon lumipalloefektiin!

Vaikka vaakatasossa pötköttely tekee flunssaisena erityisen hyvää, lepuuttamisen kangistamaa kehoa on ihanaa avata esimerkiksi lempeällä joogalla, keppijumpalla tai venyttelemällä! Parasta olisikin, jos omaan liikkumisrepertuaariin kuuluisi terveenäkin lempeämpiä itsensä liikuttamisen muotoja, niin eri elämäntilanteissa kuten sairastaessa olisi luontevampaa harjoitella tilanteeseen sopivalla tavalla. Liian usein käy niin, että kun sairaus tai vamma iskee päälle ja omaa rankkaa treeniä ei pysty vetämään, jää liikkuminen kokonaan, vaikkakin väliaikaisesti. Näin ei tarvitse olla.

Joel_Timonen